Runo Käkisalmen linnan 600-vuotisessa muistojuhlassa 28.-29.6.1894

Käkisalmen linna on saarella Vuoksen pohjoisen haaran suulla. Vanhimmat tunnetut kirjalliset tiedot Käkisalmen linnasta ovat Novgorodin I kronikassa ja ruotsalaisessa Eerikin kronikassa, joiden perusteella usein esitetty tulkinta on, että ruotsalaiset tekivät Käkisalmeen sotaretken vuonna 1295 ja valloittivat linnoituksen, joka oli siis ollut olemassa jo aiemmin.  Myöhemmin keskiajalla Käkisalmi mainitaan muun muassa ruotsalaisten ja venäläisten välillä solmittujen rauhansopimusten yhteydessä, mutta linnasaaresta tai linnan rakennustöistä niissä ei ole tietoja. Ensimmäiset verotustiedot Käkisalmesta ovat Vatjan viidenneksen verokirjasta vuodelta 1500. Arkeologisiin kaivausaineistoihin ja Käkisalmen ympäristön rautakauden yleiskuvaan perustuva nykykäsitys on, että saarella oli myöhäisrautakaudella karjalaisten tärkeä kauppapaikka, jota viimeistään 1200-luvun lopussa suojasivat puolustusvarustukset. Vuosisatojen kuluessa linna oli vuoroin ruotsalaisten tai venäläisten hallussa, jotka molemmat käyttivät ja rakensivat sitä omien tarpeidensa mukaisesti.
Kun Käkisalmi vuodesta 1611 kuului Ruotsin valtakuntaan ja vuoden 1710 taisteluiden jälkeen Venäjään, sen puolustus perustui jo Spaskin saaren eli niin kutsutun uuden linnan puolustusvarustuksiin. Vanha linna oli vankilana ja osittain tyhjilläänkin, kunnes sitä 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä alettiin arvostaa kulttuurihistoriallisena muistomerkkinä ja sen pyöreään torniin avattiin kotiseutumuseo. Ennen talvisotaa museokokoelmat ehdittiin osittain evakuoida.

Kasimir Leinon kirjoittama runo Käkisalmen linnan 600-vuotismuistojuhliin.